Jilandia oli vahvasti matrarkaalinen yhteiskunta, jota johti määrätietoinen ja älykäs naispresidentti. Rikollisuus oli minimaalista kiitos tiukan järjestyksen ja ankarien rangaistuksien.

Erityisesti miesten tekemät väkivalta ja ahdistelurikokset oli saatu karsittua tehokkaasti pois. Jo ennaltaehkäisevä valvonta tekoälyllä, tietokoneilla ja kameroilla poisti suurimmat ongelmat jo ennen niiden realisoitumista.

Valitettavasti tällainen kontrolloitu ja kliininen arki myös tylsistytti ja olinkin liittynyt muutaman miehen ryhmään missä vaihdoimme pornograafista materiaalia keskenämme. Emme osanneet arvata, että ennakoivan valvonnan yksikkö oli tietämättämme päässyt jäljillemme.

Jaoimme keskenämme ulkomaisista nettisivuilta poimittua materiaalia. Valitettavasti joukossa oli väkivaltaista lapsiin ja eläimiin kohdistuvaa materiaalia, vaikka en itse niistä välittänytkään.

Eräänä päivänä naispoliisiyksikkö saapui ovelleni ja minut pidätettiin välittömästi. Jouduin samantien tutkintavankilaan odottamaan valvontayksikön tutkinnan tuloksia. Minulle ei suoraan kerrottu mistä on kyse, mutta osasin arvata, että se liittyi ryhmämme jakamaan materiaaliin. Tässä vaiheessa en kuitenkaan aavistanut tilanteen vakavuutta.

Neljä päivää yksin häkissä minimaalisella ravinnolla ilman mitään virikkeitä oli sinänsä jo yllättävän vaikeaa. Lopulta ilmoitettiin, että oikeudenkäyntini olisi seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna minut vietiin tutkintavankilan johtajan puheille. Minut laitettiin vankila-asussa istumaan metallituoliin kädet ja ja jalat tuoliin kahlittuina. Molemmilla puolillani seisoi naispoliisit. Muutaman minuutin odottelun jälkeen tutkintavankilan Johtajatar saapui paikalle tiukassa jakkupuvussaan.

’Tutkintavanki 761. Oikeudenkäyntisi on vankilan tuomio-osatolla kahden tunnin päästä ja sitä ennen tutkintavangin tulee tietää miten käyttäydytään oikeudenkäynnissä’ aloitti Johtajatar. ’Ensinnäkin kohdallasi on kyseessä yhteiskunnallisesti erittäin vakavien rikossyytteiden oikeudenkäynnistä. nämä syytteet käsitellään aina erityistuomioistuimessa, jossa noudatetaan erityismääräysten mukaista käyttäytymisen normistoa’ Johtajatar jatkoi. Tässä vaiheessa suuni kuivui ja sydämeni alkoi pomppia.

’Miksi rikossyytteeni ovat muka vakavia?’ kysyin. ’Tämä selviää tutkintavangille kyllä oikeudenkäynnissä’ vastasi Johtajatar napakasti. ’Nyt minä kerron tutkintavangille muutaman ehdottoman säännön, joita tulee noudattaa oikeudenkäynnissä’ hän jatkoi. ’Ensinnäkin tutkintavanki puhuu oikeudessa vain kun häneltä kysytään tai erikseen annetaan lupa. Ja aina kun puhut jotain sinun tulee aloittaa Rouva Tuomari ja myös aina päättää puheesi sanomalla Rouva Tuomari. Nämä ohjeet kannattaa todella muistaa, muuten tutkintavanki pahentaa asemaansa ja saa ankaramman tuomion’ selitti Johtajatar tiukasti. ’Nyt viekää tutkintavanki häkkiin odottamaan tuomion antoa.’

Häkkiin!? Ehdin ajatella kun neljä naispoliisia nosti minut ylös ja laittoi kädet selän taakse käsirautoihin ja jalkoihin nilkkaraudat. Nilkkaraudat salli vain 10 sentin askeleet ja siinä kipitin minkä ehdin pysyäkseni minua taluttavien naispoliisien vauhdissa. Saavuimme pieneen huoneeseen jonka keskellä todellakin oli matala pieni häkki.

’Ei kai minun tuonne pidä mennä?’ tokaisin kauhistuneena. ’Hiljaa ja teet juuri niin kuin sinulle sanotaan tai muuten syytteisiisi lisätään virkavallan vastustaminen ja siitä saa oikeudessa monta vuotta kuritushuonetta’ vastasi yksi poliiseista.

Monta vuotta kuritushuonetta ehdin ajatella kauhistuneena kun vieressäni oleva poliisi määräsi ’polvillesi siitä välittömästi’. Jalat ja kädet kahlittuna se ei ollutkaan ihan helppoa ja rojahdin alas melkein kokonaan kaatuen. Samalla yksi poliisi asetti takaapäin minulle ketjullisen kaulapannan. ’Nyt makuulle maahan ja vanki ryömii jalat edellä häkkkiinsä. Ja vauhtia, vauhtia’ kuului ankara käsky.

Shokissa tein työtä käskettyä ja jotenkin sain ryömittyä takaperin matalaan ja kapeaan häkkiin. Häkki suljettiin välittömästi ja pääni lukittiin kaulapannan ketjulla häkin rautoihin niin, että poskeni olivat tiukasti häkin rautoja vasten. ’Nyt sinulla on puolitoista tuntia aikaa miettiä tekojasi ennen kuin kuljetamme sinut valmisteltavaksi oikeudenkäntiäsi varten’ ilmoitti yksi poliiseista.

Kaksi vartioista jäi minua vahtimaan ja juomaan kahvejansa penkeillään istuen. Olin vieläkin täysin tyrmistynyt, enkä tajunnut mitä oli tapahtumassa. Niin tyhmä en minäkään ollut ettenkö olisi ymmärtänyt olevani todella pahasti liemessä. En ollut myöskään tajunnut miten nopeasti maamme oli siirtynyt melkomoisen matriarkaalisen diktatuurin alaisuuteen. Naiset näköjään osaavat ottaa vallan salakavalammalla tavalla.

Juotuaan kahvinsa toinen naispoliiseista kohdisti katseensa suoraan minuun hieman virnistäen hymyillen. ’Voin kertoa kokemuksesta, että olet aikamoisessa pulassa nopeammin kuin arvaatkaan. Tämä häkki on luksusloma oikeudenkäyntiisi verrattuna ja mitä seuraa tuomioisi jälkeen emme viitsi edes arvailla’ ja molemmat naispoliisi alkoivat naureskella.

Olin kauhuissani ja hikoilin. Sain vaivoin kysyttyä ’mitä oikudenkäynnissä tapahtuu?’. Molemmat naiset nauroivat vielä kovemmin. Toinen vastasi ’Sinut viedään erityistuomiosituimeen tuomittavaksi ja me emme saa tulla paikalle, vaan luovutamme sinut erityistuomioistuimen henkilökunnalle. Ystävättäreni on toiminut siellä vankien valmistelijana oikeudenkäyntiä varten, joten minulla on aavistus mitä siellä tapahtuu. En tietenkään voi sitä sinulle kertoa, mutta älä huoli kohta se selviää. Sen voin kuitenkin sanoa, että kaikki vangit ovat aina tunnustaneet kaikki syytteet oikeudenkäynnissä’ ja taas molemmat naiset nauroivat rämäkästi.

Sain juuri ja juuri nielaistua täysin kuivalla suullani ja jatkoin ’etkö nyt voisi vähän paljastaa mitä tapahtuu seuraavaksi?’ ’Nyt tutkintavanki turpa kiinni ja mieti typeriä tekojasi’ tuli terävä vastaus. ’Mutta etkö voisi edes vähän paljastaa?’ jatkoin. tuli täysi hiljaisuus ja naiset katsoivat toisiaan. Minulle jutellut nainen sanoi kolleegalleen ’käytkö hakemassa päällikön paikalle. Meidän on pakko tehdä ilmoitus tutkintavangin huonosta käytöksestä’ naispoliisi totesi. ’Ei, ei en tarkoittanut mitään pahaa enkä vastustellut mitenkään’ parahdin. Taas seurasi täysi hijaisuus ja molemmat poliisit katsoivat minua. Nyt toinen naispoliisesista avasi suunsa ’tutkintavankimme taitaa olla typerämpi ja jääräpäisempi idiootti kun arvasimme. Käyn välittömästi hakemassa päällikkömme.

Samalla tajusin, että olin rikkonut puhumislupaa koskevaa sääntöä ja nämä naispoliisit olivat näköjään todellisia pilkunviilareita. Samalla huoneeseen tuli keski-ikäinen vähän yrmeän näköinen koppalakki poliisi. ’Tutkintavanki on siis jo kahdesti häirinnyt puheillaan työtehtävässä olleita polisejamme’ hän totesi. ’Anteeksi, anteeksi en tarkoittanut mitään pahaa ja myönnän virheeni’ parkaisin. Taas syvä hiljaisuus ja samalla hetkellä tajusin minkä hirveän virheen olin taas mennyt tekemään.

Hetken päästä poliisipäällikkö jatkoi kylmällä äänellä ’käykää hakemassa erityisosastolta suugägi tutkintavangille, niin saamme olla loppuajan rauhassa’. Hetken päästä naispoliisit tulivat takaisin tuoden ison kovamuovipallon, joka oli keskellä soljella suljettavaa nahkaremmiä. Pallo oli niin suuri, että se juuri ja juuri mahtui suuhuni kun avasin suuni täysin auki. Pallo kiristettiin takaraivoni taakse äärimmäisen kireälle ja kasvoni vedettiin kaulapannan ketjusta tiukasti häkin kaltereita vasten.

Poliisipäällikkö poistui paikalta ja jäin erittäin epämielyttävään asentoon odottamaan oikeudenkäyntiäni. Sillon aiemminkin äänessä ollut naispoliisi jatkoi ’kun typerä tutkintavanki on nyt hiljaa ja niin äärimmäisen utelias, niin voin sinulle kertoa jotain. Se että puhuit meille kaksi kertaa ilman lupaa ja vielä kerran poliisipäällikölle on todella vakava rikkomus. Se tullaan käsittelemään oikeudessa virkamiehen toistuvana vakavana vastustamisena. Voin kertoa, että siitä seuraa aina kuritushuone tuomio. Meillä on normaalivankilan lisäksi viisi eri asteista vain naisten pitämää kuritushuonetta miesvangeille. Nämä kaikki kuritushuoneet ovat salaisia naisten pitämiä vankiloita, jotka toimivat ruumiillisen ja seksuaalisen kurituksen menetelmillä. Kaikki siellä työskentelevät vartijat ovat erityisvalittuja sadisteja, jotka nauttivat miesten kurittamisesta. Voin kertoa, että vartioiksi on valtavasti hakijoita, mutta vain kaikista julmimmat ja taitavimmat valitaan. Viidennen asteen kuritushuone on kaikista kovin paikka. Sinne tuomitut saavat aina elinkautisen, joka voi muuttua orjuudeksi yhteiskunnassa merkittävälle naisvaikuttajalle’

En ollut uskoa korviani. Mietin, että halusiko tämä naispoliisi vain pelotella minua. Tuollainen kertomushan ei millään voinut olla totta. Samaisen naispoliisin ääni keskeytti kauhistuttavat ajatukseni ’niin ja tästä asiakirjasta näen, että oikeudenkäyntisi tuomarina toimii Ylituomari Rouva Nygren. Juuri hänen tyttärensä on ystävättäreni. Rouva Nygrenillä on neljä miesorjaa suoraan viidennen asteen kuritushuoneelta. Hän on kertonut miten hyvää työtä siellä tehdään, koska kaikki orjat ovat täysin tottelevia tahdottomia palvelijoita. Pidä peukkuja, että muut syytteesi eivät ole niin pahoja, että sinut tuomittaisiin viidennen asteen kuritushuoneeseen.’

Hikoilin ja vapisin, naamani puutui, enkä halunnut uskoa kuulemaani. Silti takaraivossani jytisi hyytävä pelko. Mihin maailmaan olin astumassa. Naiset jatkoivat juttelua keskenään ja miettivät miten ihanaa olisi omistaa täydellisesti koulutettu miesorja. He naureskelivat miten Rouva Nygrenin orjat kuulemma antoivat kielellään joka ilta Rouvalle kymmenien orgasmien nautinnon. Näitä juttuja kunnellessani penikseni jäykistyi väkisin löysien vankihousujeni alla.

Ovi aukesi ja poliisipäällikkö astui sisään. ’Voitte viedä tutkintavangin oikeudenkäyntiin’ hän ilmoitti. Puolentoistatunnin odotus piinaavassa häkissäni oli ohi. Kaulapantani ketju irroitettin, häkin ovi avattiin ja minut komennettiin ryömimään ulos, mutta suupallo jäi paikoilleen. Vaivalloisesti ulos ryömittyäni vartijat nostivat minut kahleissani pystyyn. Valitettavasti jotain muutakin oli jäänyt pystyyn. Jäykkä penikseni sojotti ilkeästi housujen alta.

Naispoliisit alkoivat nauraa. Katsoin maahan häpeissäni. Valitettavasti poliisit olivat vähintäänkin hyvän näköisiä ehkä juuri kolmekymppisiä naisia. Tämä ei helpottanut tilannetta ainakaan housuissani. ’Mikäs täältä paistaa. Tutkintavanki näköjään pitää häkistä, kahleista ja kurista. Kuritushuone varmasti palkitsee sinut. Harmi, että siellä pippelisi kuuluu kokonaan vartioille, mutta he kyllä osaavat ottaa sinusta täyden nautinnon’ hykertelivät naiset.

Puheliaampi naispoliisi keksi ’eiköhän pidetä tämä pippeli pystyssä luovutukeen asti’. Samalla hän aloitti runkkaamisen housujeni läpi. Sitten lähdettiin kävelemään käytävälle. Aina etenemisen välissä naispoliisit runkkasivat vuorotellen penistäni niin, että se pysyi jämäkästi pystyssä. Valitettavasti matkalla tuli vastaan useita naispoliiseja, joille kaikille he esittelivät millainen perverssi vanki tässä kulkee.

Lopulta saavuimme erityistuomioistuimen valmisteluhuoneen ovelle. Ja minä tietenkin edelleen penis pystyssä. Vartijat soittivat ovikelloa. Ovi avautui ja eteeni astui kaksi pitkää melko nuorta hoikkaa, mutta jäntevää naista. Molemmat olivat pukeutuneet samalla tavalla: pitkät todella korkeakorkoiset nahkasaappaat, jatkona mustat verkkosukat, musta nahkainen minihame, musta tiukka nahkatakki ja mustat nahkakäsineet. Lisäksi molempin nahkahameen vyöllä roikkui keppi, ratsupiiska ja ruoska. Näky oli uskomaton ja järkyttävä samalla kertaa. Nyt penikseni ei todellakaan tarvinnut runkkuista seisoakseen.

Naispoliisit esittelivät huvittuneina housuni pullistumaa ja keroivat millainen höpöttelijä olin ollut, joten suuni jouduttiin tukkimaan kolmen sääntörikkomuksen takia. Erityistuomioistuimen ’virkailijoiden’ ilmekään ei värähtänyt. Toinen heistä sanoi ’kiitos me otamme nyt tutkintavangin huostaamme oikeudenkäynnin valmisteluja varten’.

Oikeudenkäynti

Vartijat veivät minut sisälle pieneen huoneeseen. Katosta roikkui vinssiin kiinnitetty metallitanko, jossa oli kahleet. Maassa oli koukku ja sen vieressä metallitanko, jossa oli myös kahleet. Vartijoista vaaleampi aloitti ’nyt aloitamme valmistelut ja vanki tekee juuri niin kuin me käskemme. Pienestäkin vitkuttelusta tai vastustelusta tulee heti keppiä, piiskaa ja ruoskaa’. Pahimmat pelkoni olivat käyneet toteen. Tämän täytyy olla painajaista. Jos nämä julmattaret olivat vaan vartioita, niin mitä tulisin kohtaamaan kuritushuoneessa? Sekavat ajatukseni keskeytti samaisen vartijan ääni ’niin ja kun otamme suugägisi irti, niin kaikki puhuminen täällä on vangeilta kielletty ilman lupaa. Rikkomuksesta seuraa heti keppiä, piiskaa ja ruoskaa’. Vapisin järkytyksestä.

Tummempi vartija laittoi jalkani maassa makaavan raudan päihin kiinni. Samalla rauta kiinnitettiin maahan. Kaulapantani ketju kiinnitettiin katosta roikkuvaan rautaan. Silloin vaalea vartija otti kepin vyötäröltään, samalla tummempi vartija sanoi takaani ’nyt irroitan käsikahleesi ja jos yrität mitään saa heti kymmenen kepin iskua’. Vaalea julmatar keppi pystyssä katsoi suoraan silmiini julmalla katseella. Voin sanoa, että minulla ei tullut mieleenikään yrittää mitään. Olin varma, että piestäkin virheestä seuraisi heti kymmenen julmaa iskua. Näin käteni kiinnitettiin myäs katosta roikkuvaan tankoon. Siinä sitten seisoin kahlittuna täysin ja täysin avuttomana penis pystyssä housujen alla.

Vaalea vartija haki pöydältä sakset ja lähestyi edestäpäin, Samalla tumma vartija irroitti suupalloni ja sanoi ’täällä vain me puhumme ja vanki on hiljaa ja tottelee, muuten tulee lyöntirangaistus välittömästi’. Samanaikaisesti vaalea vartija tuli eteeni. Korkosaappaissaan hän oli varmasti 20 senttiä minua pidempi. ’Erityistuomioistuimen edessä syytetyt ovat aina alastomina’ hän ilmoitti. Voi luoja, tämäkin vielä ehdin ajatella. Samalla vankiasuni leikattiin pois. Olin täysi alastomana - ja penis pystyssä.

’Oikeuden edessä syytetyillä ei sallita erektiota ja siksi miespuolisten syytettyjen penis lukitaan penishäkkiin’ selvitti tummempi. Samalla vaalea vartija näytti minulle tulevan penishäkkini ’tässä penishäkissä pippelisi pysyy korkeintaan 4 sentin pituisena ja katsohan koko häkin sisäosa on varustettu terävillä piikeillä eli jos pikku pippelisi aikoo pullistella, niin se törmää heti näihin piikkeihin ja kipu on niin kova, ettei mitään erektion tapaista synny’. Kuuntelin hiljaa ja lamaantuneena vartioiden selityksiä.

’Ja tyhmempikin vanki varmaan tajuaa, että jököttävää pippeliä ei häkkiin saa. Annan nyt vangille 10 sekuntia aikaa rentouttaa pippelinsä’ sanoi vaalea vartija. ’10-9-8-7-6-5-4-3-2 ja 1. Vanki siis vastustelee. no, me hoidamme homman’ sanoi tummempi vartija. En todellakaan uskaltanut sanoa mitään, vaan olin aivan hiljaa penis pystyssä kahden armottoman kaunottaren edessä.

Kuinka homma hoidetaan – ei aavistustakaan. Ensin vinssiä väännettiin niin, että nousi varpailleni sinnittelemään, Sitten penikseni ja kivekseni sidottiin äärettömän kireälle ja samalla narulla lattian koukkuun kiinni. Käsistä ja kaulapannasta minua vedettiin ylöspäin ja peniksestä sekä munapusseista alaspäin. Voihkin tuskaisessa asennossani. Homma viimeisteltiin kiinnittämällä terskan juureen kiristin ja laittamalla kondomi peniksen päälle. ’Näillä valmisteluilla varmistamme, ettei syytetty vanki sottaa valmistelevien toimenpiteiden aikana’

Oloni oli äärimmäisen hankala kun toimenpiteet aloitettiin. ’Pippelistäsi otetaan sotta ulos ja samalla peräaukkosi tutkitaan ja puhdistetaan oikeudenkäyntiä varten’. Nieleskelin ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Vaalea vartija otti sähkövibraattorin ja tummenpi vartija kiinnitti lanteilleen muovistraponin. Vaalea vartija tarttui tiukasti penikseeni ja alkoi pyörittää vibraattoria terskani ympärillä. Samalla liukuvoideltu tekopenis tunkeutui vastustamattomasti peräaukkooni. Yleensä laukesin melko helposti, mutta nyt mikään ei ollut helppoa.

Vibraattori aiheutti enemmän enemmän tuskaisaa ärsytystä kuin suoranaista nautintoa ja peräaukkoni oli tulessa määrätietoisesti edestakaisin ja syvälle työntyvän peniksen takia. voihkin ja ähkin ties kuinka kauan. Lopulta tunsin sietämätöntä ärsytystä peniksessäni ja huusin suoraa huutoa minkä ääntä aikaan sain.

Laukeaminen tässä olosuhteissa ei ollut mikään helpottava tai vapauttava tunne. Mutta mikä pahinta oli, että vibraattori jatkoi terskani kiertämistä ja tekopenis jyskytti peräaukossani. Yritin väkisin rimpuilla, mutta se vain pahensi kiristystä sukuelimissäni sekä ranteissa ja nilkoissa. Huusin ’ei, ei, ei please armoa ei enää!’

Armoton vastaus kuului, ’turpa kiinni ja ole hiljaa. Tätä jatketaan niin kauan, että pippelisi saadaan häkkikokoon ja perseesi on runkattu puhtaaksi’